25. marraskuuta 2013


Syksyn treeneissä on saanut käyttää mielikuvitusta, mutta olen suorastaan yllättynyt kuinka lajinomaista harjoittelua olen pystynyt tekemään. Tässä on video yhdestä tavasta, jolla olen juossut ilman rataa tai vettä. 



On ollut mukavaa tehdä kaikkea uutta ja haastavaa, joten treeni iloa ei ole puuttunut!


Maria

7. marraskuuta 2013

Aivan uusi blogi

Nyt kirjoitan aivan uunituoreille nettisivuilleni ensimmäisen blogi päivityksen. Jes!

Olen kirjoittanut blogia jo muutaman vuoden ajan, mutta nyt avaan ne ensimmäisen kerran täällä. Eli aloitan kirjoittamalla, missä tällä hetkellä mennään ja mitä tulevan pitää.

Edetään jo hyvillä mallilla syksyä ja talvikin alkaa pikkuhiljaa kurkistamaan kylmyyden osalta. Syksyn harjoitus kausi on lähtenyt liikkeelle kovalla treenillä ja juoksulla.. Eikun hetkinen!
 Eletään päivää ja syksyä, joka on minulle poikkeuksellisen erilainen kuin ennen. 
Noin kuusi viikkoa sitten makasin leikkauspöydällä. Kävin heti kilpailukauden jälkeen magneettikuvissa, joista paljastui jotain, mitä en olisi uskonut. Akillesjännettäni jouduttaisiin operoimaan. Alkuun olin diagnoosin saatuani aivan järkyttynyt. Tein päätöksen, että menen todella leikkaukseen. Eikä aikaakaan kuin jo matkasin kohti operaatiota. En ollut ennen kokenut minkäänlaista vammaa(ja nyt koputan puuta) ja vaikka mitä ajatuksia vilisi mielessäni. Niin pelkoa ja jännitystä. Alkujärkytyksen laannuttua oloni alkoi kuitenkin olla parempi kuin pitkään aikaan. Tuntui hyvältä tietää, mikä jalassa oli vialla ja saada varmasti parasta hoitoa. Vaihtoehtona olisi ollut myös kuntoutus, mutta tulin siihen johtopäätökseen ettei nuoren urheilijan ole järkevää lähteä kituuttamaan itseään kivussa jos muitakin vaihtoehtoja on. Kuntoutus ei todellakaan taannut sen parantumista.

Nyt  tuosta on siis mennyt jo tovi ja olen treenannut reilut kolmisen viikkoa: vesijuosten ja uiden, voimaharjoitellen, lihashallintaa tehden ja mitä vain mielikuvitus keksii. Tuo vesijuoksu on ollut kuitenkin se kaikista tärkein harjoitus, sillä se todella kuntouttaa jalkaa parhaiten. En ole aiemmin pitänyt uinnista, mutta kuten eräs viisas henkilö sanoi minulle, nyt minun täytyy rakastaa sitä. Ja täytyy sanoa, olen ollut motivoituneempi ja iloisempi kuin pitkään aikaan. Yllättävääkö? On tuntunut hyvältä, että tiedän tämän antavan enemmän kuin ottavan. Ensinnäkin kehonhallinnassani on ollut paljon puutteita ja nyt olen voinut huippu fysioterapeuttini, valmentajani ja fysiikkavalmentajani kanssa pureutua noihin ongelmiin aivan rauhassa. Jo kolmen viikon aikana olen huomannut selvää kehitystä, toki työtä tulee olemaan vielä vuosien ajan. Vedessä pystyy myös keskittymään juoksu tekniikkaan ja voin sanoa, että se todella on vaikeaa! Yllätyin, kuinka rankkaa se voi olla. Pienesti toivon, että jos sen vedessä saan kuntoon tulee juoksukin näyttämään paremmalta.
Ja sehän selviääkin jo melko pian. Tulen saamaan tänä jouluna tähän astisen elämäni parhaimman lahjan: eli ainakin toistaiseksi, olen saanut jouluksi luvan päästä ottamaan ensimmäisiä juoksu askelia.

En ole ymmärtänytkään, kuinka itsestään selvänä olen kehittymistä ja juoksemista  pitänyt. Tämä kokemus laittaa arvostamaan kivutonta ja ylipäätänsä juoksemista todella paljon. En tunne suurta haikeutta vielä radalle, koska haluan saada ensiksi juuri noita hallinnan puutteita kuntoon. 


Mietin joskus aikoja sitten, miten saisin motivaation luotua, jos sattuisin loukkaantumaan. Luulin silloin, että en kestäisi sitä henkisesti. No turhaanpa sitä silloinkin murehdin etukäteen, koska koen tämän antavan minulle niin paljon vahvuutta matkallani huippu-urheilijana. 


Hallikausi jää mitä ilmeisemmin väliin, mutta kesä onkin sitten ihan eri juttu. Olen oppinut myös menemään päivä kerrallaan eteenpäin ja tätä taitoa en ole ennen omannut. Kuitenkin tähän loppuun aion todeta, että juoksu ei ole ikinä tuntunut varmasti niin hyvältä kuin miltä se tulee tuntumaan ensi kesänä.

Se on todella niin hieno taito, jonka puolesta olen valmis tekemään töitä enemmän kuin ennen.


Maria