Minä kolumnistina

Sain alkukesästä pyynnön kolumnin kirjoittamiseen paikalliseen NMTKUOPIO- LEHTEEN. Numero ilmestyi 7/2014. En ole aiemmin saanut kirjoittamispyyntöä, mutta otin sen innolla vastaan. Tämä blogipäivitys on siis tuo lehden kirjoitus ja aihe sopii hyvin ajankohtaan. Kalevan kisat ovat nimittäin jo ensi viikolla täällä minun kotonani, Kuopiossa.

Pysäköin fillarini Väinölänniemen kentän aitaa vasten. Aurinko paistaa, Kallavedeltä puhaltaa järventuoksuinen tuuli. Kentänhoitaja kääntää katseensa minua kohti ja saan tervehdyksen leveän hymyn kera- kuten tavallista. Hymyilen vähintäänkin yhtä leveällä hymyllä takaisin. Olen kotona.

Vuonna 2011 pääsin pukemaan ensimmäistä kertaa sinivalkeat varusteet päälle aikuisten maajoukkueeseen. Olin aikaisempana vuonna päässyt ensimmäisen kerran nuorten maajoukkueeseen ja tuolloinkin vain kerran. Seuraavana vuonna olin jo mukana lähes kaikissa maajoukkuekilpailuissa, missä vain pystyi olemaan. Olin tuolloin 19 -vuotias. Olin toki kiertänyt kilpailuja joka kesä, mutta yhtäkkiä vastuuta tulikin kerralla kunnolla ja lentokoneen ja autonpenkkiä kulutettiinkin parhaillaan kolme kertaa viikossa ympäri Eurooppaa ja Suomea. Olin päässyt niihin tapahtumiin, mihin olin aina unelmoinut pääseväni.

 Tuona kesänä olin hyvin vähän Kuopiossa. Kiertäessäni eri maita ja kaupunkeja aloin tuntemaan kotini olevan entistä enemmän täällä Savossa, Kuopiossa. Jokaiselta reissulta palatessani sain lämpimän vastaanoton. Oli kilpailu mennyt sitten hyvin tai huonosti. Sain lukuisia tsemppauksia tutuilta ja vähän tuntemattomiltakin. Vaikka urheilussa on ehdottoman tärkeää luottaa ja uskoa itseensä, en voi vähätellä sen kannustuksen arvoa,  jota olen vuosien varrella täältä kotoa saanut. Nämä ovat olleet niitä hetkiä, jolloin olen tuntenut kuuluvani Savoon ja olevani ylpeä savolainen - tänne on aina helppo ja ihana tulla.

Tuolla samaisella Väinölänniemen kentällä, jonne olen parkkeerannut polkupyöräni punaista reunusaitaa vasten lukuisia kertoja, järjestetään tänä vuonna Kalevan kisat. Tuolla omalla kotikentälläni taistellaan Suomen mestaruudesta. Tiedän kuinka hieno ja tärkeä tapahtuma se on urheilijoille ja katsojille. Sanoisin kilpailun olevan vielä erityisen hieno sen järjestettävän paikan sijainnin vuoksi. Väitän Väinölänniemen olevan yksi Suomen kauneimmista yleisurheilukentistä. Minun kotikenttäni. Voisiko parempaa paikkaa ollakaan harjoitteluun ja kilpailemiseen?

Maria Räsänen

Pikajuoksija




Päiväni lehtitoimittajan silmin

On jo kulunut tovi, kun toimittaja halusi tehdä lauantai päivästäni lehtijutun. Lehti ilmestyi paikallislehdessä( kaupungin lehti) reilu viikko sitten lauantaina. Keksin siitä sitten, että teen postauksen kyseisestä aiheesta eli normaalista urheilijan arjesta. Tämä jutun näkökulma tulee kuitenkin toimittajan silmin, jona toimi Laura Töyräs.

Tässä se sitten kokonaisuudessa on.

 

- Kuopiolainen pikajuoksija Maria Räsänen treenaa harjoituskaudella yhdeksän
kertaa viikossa. Motivoitunut urheilija kuitenkin nauttii arjestaan.


On lauantaiaamu ja kello lyö 8.30. Herätys pirahtaa soimaan ja kuopiolainen
pikajuoksija Maria Räsänen on valmis uuteen päivään. Lauantai on
motivoituneelle urheilijalle yksi treenipäivä muiden joukossa.

- Arki kulkee pääasiassa treenien ehdoilla. Järjestelen kaikki menoni sen
mukaan, miten minulla on harjoitukset. Yhdeksän treenin viikkorytmi on tarkka,
mutta nautin arjestani, Räsänen kertoo.

Lauantaisin juoksijan ohjelmassa on usein kahdet treenit. Aamu jatkuu
aamupalalla, pienillä venyttelyillä ja pyöräilyllä treenipaikalle.


Päivän ensimmäiset harjoitukset ovat Kotkankalliolla kello 10-12. Vielä
ennen treenejä Räsänen tekee muutamia aktivaatioharjoituksia.

- Pyrin saamaan itseni mahdollisimman hyvään kuntoon ensi kesää varten.
Siksi minulla on lista asioista, joita en saa keväällä laiminlyödä.
Voimistavat ja huoltavat liikkeet ovat yksi näistä, Räsänen kertoo
hymyillen.

Parin tunnin treenien ja palautusjuoman jälkeen Räsänen pyöräilee kotiin.
Kotona ohjelmassa ovat lounas ja suihku. Koska urheilija tarvitsee riittävästi
lepoa jaksaakseen, nukkuu Räsänen seuraavaksi päiväunet.

- Yleensä kahden treenin päivinä nukun päikkärit. Liika väsymys pilaa
harjoitukset helposti ja uni on tärkeää palautumisen kannalta, juoksija
tuumaa.

Reilun tunnin unien ja välipalan jälkeen onkin pian taas harjoitusten aika.
Päivän toiset treenit ovat kello 16-18.

Tämä maistuu treenin jälkeen!


Illaksi Räsänen pyöräilee vanhempiensa luokse. Siellä ruuaksi laitetaan
hänen lempiruokaansa pikanttia uunilohta, lohkoperunoita ja rucolaa. Illallinen
syödään kello 19.

- Saunaan menen puoli kahdeksan aikaan. Lisäksi käyn porealtaassa, sillä se
rentouttaa ja palauttaa lihaksia. Saunan lämpö ja poreiden hieronta
edistävät aineenvaihduntaa.

Saunan jälkeen on lupa rentoutua. Illalla Räsänen katsoo televisiosta muun
muassa yleisurheilun hallikisoja. Päivä on lopulta pulkassa kello 22.


Vaikka urheilijan elämä on hyvin tarkkaa, ei kaikkea kivaa kuitenkaan tarvitse
jättää välistä.

- Välillä saa herkutella tai viettää lauantai-iltaa kaupungilla. Itse
tykkään käydä ulkona syömässä tai kuuntelemassa livemusiikkia.
Illanvietot vain tulee ajoittaa niin, etteivät ne ole haitaksi treeneille.

Räsänen muistuttaa, että ystävien tapaaminen ja heiltä saatava tuki on
urheilu-uran kannalta tärkeää.

- Ihminen ei kuitenkaan ole kone, ja kavereilta saatu kannustus auttaa
eteenpäin.


Pikajuoksijan lauantai:

- herätys 8.30., aamupala ja aamuvenyttelyt
- treenit 10-12, palautusjuoma
- lounas heti 12 jälkeen, suihku
- päiväunet n. 13-14
- välipala
- treenit 16-18, palautusjuoma ja pieni välipala
- ruuanlaitto ja illallinen klo 19
- sauna ja poreallas 19.30.
- iltapala, television katsominen ja iltatoimet 20.30.-22
- nukkumaan klo 22

Maria

Pieni kourallinen treenivideoita ja kuulumisia

 Elikkä, viimeisimmästä päivityksestä on taas kulunut tovi. Muistellaas sitten, mitä tällä välin on tapahtunut.

Sain luvan laittaa piikkarit jalkaan helmikuun alussa. Voin kertoa, että tuntui oudolta vetää ne ensimmäistä kertaa jalkaan kuukausien tauon jälkeen. Ihan kuin olisin laittanut korkkarit jalkaan niin, että korko on vain päkiän kohdalla. Tunne oli kuitenkin hieno, vaikka juokseminen oli hyvin varovaista ja suorastaan hankalaa. Noh, nyt tuosta on kulunut se reilu kuukausi eteenpäin ja peruskuntoa on rakennettu NORMAALISTI vuoden tauon jälkeen jo neljättä viikkoa. On kyllä siistiä! Paljon joudun vielä tekemään jalan kanssa töitä, jotta sen hermotus palautuu uuden veroiseksi. Kuitenkin olen saanut huomata, että joissain liikkeissä leikattu jalka toimii paremmin kuin kaverinsa. Olen päässyt myös jo takaisin samoihin vauhteihin, missä olen parhaimmillani ollut. Treenejä on vielä ennen kesää paljon tekemättä ja yritänkin keskittyä juuri sen hetkiseen tekemiseen miettimättä kesää ja tulevaa kilpailukautta sen enempää. Välillä mielikuvilla on kuitenkin ihanaa ruokkia ajatuksia kilpailuista ja kaikesta siitä mahtavasta, minkä vuoksi treenataan vuoden ympäri.


Pitemmittä puheitta, ajattelin sisällyttää tähän postaukseen pienen määrän treenivideoita. Tässä on muutama, joita tein kuntoutuksen aikana ja sen jälkeen.


Moni kavereistani tai tutuista kyselee, mitä treenini oikein sisältävät. Monelle tulee yllätyksenä, että pikajuoksijan perustreeni sisältää paljon muutakin kuin sitä itse juoksua. Itselläni siitä osa on voimaa ja oheisharjoittelua, joilla pyritään pääsemään hyvään tekniikkaan ja parannettua niitä ominaisuuksia, joilla juoksu tulee mahdollisimman nopeaksi ja taidokkaaksi.


Korostan kuitenkin tässä olevan vain hyvin pieni kourallinen liikkeitä, mitä harjoitusohjelmani sisältää. Ja nämä videot ovat muuta kuin sitä itse juoksua.

Olen ollut aina melko hyvä vetämään leukoja, joten halusin haastetta tähän liikkeeseen pitämällä jalkoja n. 90 asteen kulmassa yläkroppaan.

Tässä hieman samoja lihasryhmiä kuin edellisessä. Vielä syksyllä en saanut nostettua jalkoja lainkaan maasta käsien varaan. Nyt se onnistuu!

Tässä jo hieman radalla tekemistä eli kyseessä on saksausloikka. Tämä on myös ollut aiemmin yksi hankala liike minulle. Kuitenkin syksyn kehonhallinta treenien avulla olen saanut pitoa kaikkeen tekemiseen. TÖITÄ KUITENKIN RIITTÄÄ VIELÄ!

Käyn huollossa vähintään kerran viikossa. Lähes joka kerta keksin jonkun uuden kysymyksen, kuinka voisin parantaa jotain osaa kehossani. Minullakin on tullut jo useita treenivuosia alle, mutta silti koen etten ole lähelläkään valmista pakettia. Juuri tuo tunne, että tuntee aina voivansa kehittää itseään on se juttu, mikä sytyttää oman paloni tähän hommaan. Eli kohti uusia kehityskohteita ja kesää lähdetään hyvillä ja pirteällä mielellä. Vielä on treenejä jäljellä, joten tehdään ne ensiksi ja katsotaan sitten, mitä siitä seuraa!

Maria

Rakas rata, minä olen palannut

Vain hetki sitten koitti vihdoin se päivä, jolloin sain juoksun ensikosketuksen rataan. Vai, että tuntuiko hyvältä? Vastaus on ehdoton KYLLÄ!

Ensiksi jalkoja valmisteltiin iskutukseen hyppynaruhypyillä jonkin aikaa ja sitten koitti todella ensi juoksu askeleet radalla. Askeleitani oltiin kuvaamassa muutamallakin kameralla, aivan kuin lapsen ensi askeleita- kyllähän se vähän huvittikin. Valmistauduin juoksuun monella edellisen yön juoksu unella, joissa en sitten osannut juosta enää lainkaan. Onneksi se ei kuitenkaan ihan niin huonosti mennyt, vaikka kyllähän tuli pohdittua onko tuo taito hävinnyt. Vauhtihan ei siis todellakaan ollut mitään huimaa, mutta minulle se tuntui siltä. Tuossa vesijuoksussa kun ei metrit taitu ihan satasen juoksuvauhdin tapaan. Kyllä nuo ensi iskutukset saivat ihan kyyneleen vierähtämään poskelle. Eikä tämä siis johtunut kivusta :)

Mitäs tässä välissä on sitten tehty?

Aloimme siirtyä lajinomaisempaan harjoitteluun, kun vapauksia treenien suhteen alkoi hieman tulemaan. Perus kyykystähän minulla oli pitkä tauko ja sen tullessa takaisin harjoitusohjelmaan tuntui hyvältä. Olen melko voimakas, joten sen ominaisuuden olin pitänyt tauosta huolimatta. Kehitettävät alueeni ovat olleet pikemminkin taidon puolella, kuten kehonhallinnassa, ja nyt voin kyllä myöntää niitä jauhaneeni vähintäänkin paljon. On tullut tehtyä niin monipuolisesia harjoitteita ja olen todella huomannut kehittyneeni niillä alueilla, joilla on ollut aikaisemmin puutteita. Odotan myös mielenkiinnolla, kuinka tuo hyppynaruhyppely tulee palvelemaan. Kontaktinopeus on myöskin ollut aina kehitettävä osa-alueeni, joten hyppelystä on varmasti hyötyä.

Luulin aiemmin, että harjoittelun on sisällettävä tuo aikaisemmin mainitsemani kyykky ja kuinka edes hetken ilman juoksua voi ajatellakkaan harjoittelevansa. Näin ne ajatukset vain muuttuu, koska olen ymmärtänyt, kuinka monen harjoitteen voi oikeasti korvata jollain muulla. Toki peruspilarit pitää olla ohjelmassa, mutta tiettyjä aikoja voi harjoitella kaikella soveltavalla. Tosin minullahan ei ollut muuta vaihtoehtoa.

Vauhtini tulee lisääntymään koko ajan enemmän, kun iskutusta alkaa kestämään. Yllätyksekseni pohkeeni ovat olleet melko fressin tuntuiset, vaikka ne saivat uutta ärsytystä pitkän ajan jälkeen. Aikaisemmin pohkeeni ovat aina väsyneet helposti, mutta nyt ei ole moisia tuntemuksia ole ollutkaan. Eli kaikki tämä tieto kuntoutuksesta on todella vienyt minua kaikin puolin eteenpäin. Hyvä niin.


Leikkauksesta tultaessani moni toivotteli tsemppiä ja kärsivällisyyttä pitkään kuntoutukseen. Ajattelin tuolloin, että tuleekohan tämä aika tuntumaan pitkältä. Päin vastoin. Olen nauttinut urheilusta ihan eri tavalla kuin ennen ja yksinkertaisempiakin asioita on alkanut arvostamaan. En ole tuntenut, että jotain olisi jäänyt väliin vaan pikemminkin on tullut niin paljon uusia asioita. Tunnen olevani kehittynyt, mutta juoksu vauhtien kasvaessa se vasta todella tiedetään. Joka tapauksessa haluan tehdä asiat niin hyvin kuin vain voin. Päätin syksyllä käydä kouluakin vähän hitaammassa tahdissa. Eräs toinen urheilija sanoi nimittäin todella fiksusti minulle, että mistä sitä tietää vaikka ensi kausi tulisi olemaan se kaikista parhain. Miksi asioita ei tekisi sitten sillä hetkellä niin hyvin kuin vain voi. Näinhän se juuri menee ja silloin päätin, että en halua joutua jossittelemaan jälkikäteen.

En tiedä tarkalleen, mitä nämä uudet harjoitteet tulevat minulle tekemään, vaikka ne ovat tuntuneetkin oikeilta. Kesä ja tulevat kaudet varmasti näyttävät, miten ne ovat toimineet.

Maria