Ensiksi jalkoja valmisteltiin iskutukseen hyppynaruhypyillä jonkin aikaa ja sitten koitti todella ensi juoksu askeleet radalla. Askeleitani oltiin kuvaamassa muutamallakin kameralla, aivan kuin lapsen ensi askeleita- kyllähän se vähän huvittikin. Valmistauduin juoksuun monella edellisen yön juoksu unella, joissa en sitten osannut juosta enää lainkaan. Onneksi se ei kuitenkaan ihan niin huonosti mennyt, vaikka kyllähän tuli pohdittua onko tuo taito hävinnyt. Vauhtihan ei siis todellakaan ollut mitään huimaa, mutta minulle se tuntui siltä. Tuossa vesijuoksussa kun ei metrit taitu ihan satasen juoksuvauhdin tapaan. Kyllä nuo ensi iskutukset saivat ihan kyyneleen vierähtämään poskelle. Eikä tämä siis johtunut kivusta :)
Mitäs tässä välissä on sitten tehty?
Aloimme siirtyä lajinomaisempaan harjoitteluun, kun vapauksia treenien suhteen alkoi hieman tulemaan. Perus kyykystähän minulla oli pitkä tauko ja sen tullessa takaisin harjoitusohjelmaan tuntui hyvältä. Olen melko voimakas, joten sen ominaisuuden olin pitänyt tauosta huolimatta. Kehitettävät alueeni ovat olleet pikemminkin taidon puolella, kuten kehonhallinnassa, ja nyt voin kyllä myöntää niitä jauhaneeni vähintäänkin paljon. On tullut tehtyä niin monipuolisesia harjoitteita ja olen todella huomannut kehittyneeni niillä alueilla, joilla on ollut aikaisemmin puutteita. Odotan myös mielenkiinnolla, kuinka tuo hyppynaruhyppely tulee palvelemaan. Kontaktinopeus on myöskin ollut aina kehitettävä osa-alueeni, joten hyppelystä on varmasti hyötyä.
Luulin aiemmin, että harjoittelun on sisällettävä tuo aikaisemmin mainitsemani kyykky ja kuinka edes hetken ilman juoksua voi ajatellakkaan harjoittelevansa. Näin ne ajatukset vain muuttuu, koska olen ymmärtänyt, kuinka monen harjoitteen voi oikeasti korvata jollain muulla. Toki peruspilarit pitää olla ohjelmassa, mutta tiettyjä aikoja voi harjoitella kaikella soveltavalla. Tosin minullahan ei ollut muuta vaihtoehtoa.
Vauhtini tulee lisääntymään koko ajan enemmän, kun iskutusta alkaa kestämään. Yllätyksekseni pohkeeni ovat olleet melko fressin tuntuiset, vaikka ne saivat uutta ärsytystä pitkän ajan jälkeen. Aikaisemmin pohkeeni ovat aina väsyneet helposti, mutta nyt ei ole moisia tuntemuksia ole ollutkaan. Eli kaikki tämä tieto kuntoutuksesta on todella vienyt minua kaikin puolin eteenpäin. Hyvä niin.
Leikkauksesta tultaessani moni toivotteli tsemppiä ja kärsivällisyyttä pitkään kuntoutukseen. Ajattelin tuolloin, että tuleekohan tämä aika tuntumaan pitkältä. Päin vastoin. Olen nauttinut urheilusta ihan eri tavalla kuin ennen ja yksinkertaisempiakin asioita on alkanut arvostamaan. En ole tuntenut, että jotain olisi jäänyt väliin vaan pikemminkin on tullut niin paljon uusia asioita. Tunnen olevani kehittynyt, mutta juoksu vauhtien kasvaessa se vasta todella tiedetään. Joka tapauksessa haluan tehdä asiat niin hyvin kuin vain voin. Päätin syksyllä käydä kouluakin vähän hitaammassa tahdissa. Eräs toinen urheilija sanoi nimittäin todella fiksusti minulle, että mistä sitä tietää vaikka ensi kausi tulisi olemaan se kaikista parhain. Miksi asioita ei tekisi sitten sillä hetkellä niin hyvin kuin vain voi. Näinhän se juuri menee ja silloin päätin, että en halua joutua jossittelemaan jälkikäteen.
En tiedä tarkalleen, mitä nämä uudet harjoitteet tulevat minulle tekemään, vaikka ne ovat tuntuneetkin oikeilta. Kesä ja tulevat kaudet varmasti näyttävät, miten ne ovat toimineet.
Maria
